Kaupallinen sananvapaus voi hyvin

On vaikea kuvitella mitään kyynisempää ja kylmempää laskelmointia kuin tässä New York Timesin jutussa esitelty Disneyn uusi markkinointioivallus. On jotenkin kaamean vastenmielistä, että ihminen yritetään mahdollisuuksien mukaan koukuttaa jo ennen syntymäänsä tiettyyn brändiin.

Kun lukee noita sitaatteja, on pakko kysyä:


A: Ovatko nämä ihmiset todella olemassa?
B: Ovatko he todella sanoneet näin?
C: Edustammeko todella samaa lajia ja elämme samalla planeetalla melko samanlaisissa yhteiskunnissa?

Mutta kai New York Timesiin voi tämän verran luottaa.

Kuulin myös eilen, että Suomessakin synnytyssairaaloissa pyörii valokuvaajia, jotka työntyvät aika pian synnytyksen jälkeen tarjoamaan vastasyntyneen ensimmäistä valokuvausta.

Mutta tässä lienee kyse niinsanotusta "kaupallisesta sananvapaudesta". Ilmeisesti tämä on melko uusi käsite, koska jouduin eilen etsimään termin hakukoneella. Käytännössä se tarkoittaa ilmeisesti sitä, että liike-elämän toimijoiden mielestä kenen tahansa pitäisi saada mainostaa mitä tahansa (lain sallimaa) millä tavalla tahansa. Ja tätä on perusteltu muun muassa sillä, että markkinoinnilla ja mainonnalla luodaan hyvinvointia.

Ja minä kun luulin, että markkinoinnilla ja mainonnalla halutaan ennen kaikkea lisätä yritysten liikevoittoa kehottamalla ihmisiä kuluttamaan enemmän. Ja siihen kaiketi päästään helpoimmin yllyttämällä ihmisiä vertaamaan itseään sekä omaa ulkonäköään ja tavara-arsenaaliaan muihin, huolestumaan sitä kautta omasta asemastaan yhteiskunnan hierarkiassa ja lopulta pyrkimään parantamaan omaa sijoitustaan vertailussa ja asemaansa yhteiskunnassa kuluttamalla tuotteita ja palveluita, joihin markkinoinnin ja mainonnan avulla on liitetty statusta nostavia arvoja ja merkityksiä.

Tällä taas lienee melko vähän tekemistä todellisen hyvinvoinnin kanssa. Koska olettaisin, että he, joilla ei ole mahdollisuutta tavoitella arvostetumpaa asemaa yhteiskunnassa kaupallisin keinoin, voivat entistä huonommin, jos muita keinoja arvostuksen saamiseen ei ole. Eikä tämä liene pieni joukko.


Lisäksi en voi ymmärtää, että älykkäät ihmiset intoilevat kirkkain silmin siitä, miten talous voi kasvaa ikuisesti, kunhan ihmiset vain kuluttavat enemmän.

Sitäkö me todella haluamme? Kaikille lisää tavaraa? Online-vaatekaupan mainoslauseen mukaisesti: "Uutuuksia joka päivä?"

EDIT: Tähän täytyy vielä lisätä näin tuntia myöhemmin se, että luin juuri The Economistista (eriarvoisuutta käsittelevä juttu oli osa Maailman eliitti -erikoisraporttia), että "Jos eriarvoisuutta mitataan kuluttamisella, maailma näyttää paljon tasa-arvoisemmalta paikalta. Rikkaissa maissa köyhät kuluttavat usein enemmän kuin ansaitsevat, koska he saavat sosiaalitukia ja käyttävät julkisia palveluita. Erittäin rikkaiden ansioista kuluttamiseen menee vain pieni osa. Bill Gates on miljoonia kertoja keskivertoihmistä rikkaampi, mutta ei hän syö miljoonia aterioita päivässä." Ymmärrän, että koko The Economist on pääosin saarnaamista käännytetyille, mutta KUINKA naiiveilla argumenteilla samaa mieltä olevienkaan uskoa voi vahvistaa?

Erityisesti näin vahvasti poliittisissa kysymyksissä toivoisi todella saavansa tietää, kuka tekstin on kirjoittanut. Mutta senhän lehti kertoo vain harvoin. Mikä on raivostuttavaa. Sinänsä kiinnostavaa on, että The Economistin ja nettikeskustelijoiden argumentti anonymiteetin puolesta on suunnilleen sama: Vain sillä on väliä, mitä sanotaan, ei sillä, kuka sanoo. EIPÄ.

(Pahoittelen, että tästä tuli näin pitkä. Juuri eilen vaahtosin, että ihmisten pitäisi oppia tiivistämään sanomansa.)