Oui? Si!

Jos olisi aivan pakko vaihtaa oma äänensä jonkun muun ääneen ja saisi vapaasti valita, niin ottaisin Serge Gainsbourgin äänen.

Tai jos olisi samalla pakko vaihtaa sukupuolta, niin Gigliola Cinquettin.

Voisin kuunnella ihan loputtomiin kumman tahansa ääntä.

Opin muuten vastikään, miten poliittisesti kuumottava euroviisukappalekin saattoi olla 70-luvulla. Tuo Gigliola Cinquettin Si ja ilmeisesti koko Eurovision laulukilpailu sensuroitiin kuulumattomiin ja näkymättömiin vuonna 1974 Italiassa. (Näin ainakin sanoo Wikipedia.) Kuukauden päästä oli nimittäin tulossa kansanäänestys siitä, pitäisikö avioeron salliva laki sittenkin kumota, ja Italiassa ajateltiin, että seitsemäntoista kertaa kappaleessa toistuva 'si' voisi alitajuisesti ohjata kansan kantaa.

Kansa sanoi 'no' uskonnollispoliittiselle hullutukselle, jonka takia jäi vielä Abban Waterlookin – mamma mia – näkemättä.

Hallo David

En muistanutkaan, että tämä oli tällainen kunnon vanhan ajan taidevideo. Olenkin kuunnellut ihan liian vähän David Bowieta viime aikoina.

This is nuts!

Söin juuri niin paljon pähkinöitä, että oksettaa. En vain voinut lopettaa. Kohta juon päälle kahvit. Ja teen töitä minuutin kerrallaan.

Halusin vain jaksaa tämän jonkun kanssa.

Hyvin onnistuu

Tämä olisi blogimerkintä "Näin teet töitä kotona, osa 3", jos se entinen blogi olisi vielä olemassa. Sitä yrittää kovasti keskittyä työhön ja yhtäkkiä huomaa katsovansa Facebookista kuvaa "Photos of [puolitutun Facebook-kaverin puolituttu Facebook-kaveri, jonka nimi on jostain tuttu/täysin tuntematon henkilö] 61 of 93". Miksi, sitä emme tiedä. Sen tiedämme, että tämä työ etenee HYVIN hitaasti.

Tosin sen on oltava valmis kolmen viikon päästä. APUA.

EDIT: Miksi kirjoitimme me-muodossa, sitäkään emme tiedä. Onneksi blogin osoite vie hourulaan.

Ja TAAS kerran

No niin. Vanha blogi on poistettu. On 2 tuntia yli vuodenvaihteen. Tänä vuonna kaikki on taas mahdollista. Bloggaaminenkin. Vi ses.