Alkavat sulkemaan Anttiloita, joten muistelen taas kerran 90-lukua

Otsikossa mainitun vuosikymmenen muistelu onkin luonteva reaktio, sillä molemmat postauksen aiheet olivat varmaankin elämässäni eniten pinnalla runsaat 20 vuotta sitten. Eivät siis keskeisimpiä aiheita, vaan kyseiset aiheet olivat silloin enemmän pinnalla kuin sitä ennen tai sen jälkeen. Tämän selityksen olisin toki voinut välttää muotoilemalla ensimmäisen virkkeen paremmin, mutta koska tämä on ikioma foorumini, en vaivaudu.

Ensiksi eilispäivän kohuaiheeseen. Alkaa tekemään.

Some control

Nokkela sanaleikki otsikossa, eikö?

Olen hillinnyt itseni niin hyvin kaikissa muissa sosiaalisissa medioissa, että katsoin asiakseni kirjoittaa asioista tänne. Useimmiten sosiaalisissa medioissa tuntuu siltä, että kommentointi olisi joko loukkaavaa tai epärelevanttia. Onneksi on tämä oma tila.

No niin. Äsken törmäsin siis nimettömäksi jäävässä sosiaalisessa mediassa - kutsukaamme sitä vaikka BoceFaakiksi - jälleen kerran erikoiseen ilmiöön.

Voihan viraali

Tätä kundia mainostetaan nyt ihan joka paikassa. Internetissä siis. Koska olen utelias (mistä tämä Robin Thicke nyt yhtäkkiä on kuuluisa?), katsoin nyt sitten hänen hittivideonsa. Voin sanoa vain: IHANKO TOTTA?

En tiedä, mikä tässä on kaameinta. Itse epätoivoisen oloinen päätähti, Remy Martinin tuotesijoittelu vai viiden sekunnin välein ruutuun välähtävä risuaitatunniste. Että muistakaapa laittaa tämä hashtag mukaan kun twiittaatte tämän megahitin visuaaliseksi esitykseksi tehdyn "viraalivideon". Ei kun kaameinta on sittenkin se, että video on katsottu 115 miljoonaa kertaa. Onneksi tämän blogin kautta ei ole lisäviralisoitumisen vaaraa.

Eikä aloiteta edes tästä itse kappaleesta. IHANKO TOTTA?

Reality check

Niin, tämä blogi näyttää melko oudolta, kun ottaa huomioon merkintöjen lyhyyden ja harvuuden. Mutta kaikkeen on syynsä, sanonpahan vaan.

Kerron lisäksi Teille, hyvä internet, sen, että en edelleenkään ymmärrä, miksi pussikeitto tekeytyy minuutin aikana tai miksi juon/syön pussikeittoja ainoastaan sairaana. Mistä on peräisin käsitys, että sairaana olisi hyvä syödä kanakeittoa? En muista lukeneeni yhtään kirjaa tai nähneeni yhtään elokuvaa tai tv-sarjaa, joissa olisi syöty sairaana kanakeittoa. Silti käsitys keiton ja flunssan yhteydestä on vahva.

Ensi yönä toivon voivani keskittyä yskimisen sijaan nukkumiseen.

Jyrkkä näkemys

Ihmiset! Nyt rauhoitutte sen lintupelin kanssa. Angry Birds -kahvi nyt vaan on LIIKAA.

"Ehkä menenkin kirjakauppaan, kun sieltähän saa sitä kahviakin"

Sanokaa mitä sanotte, mutta kyllä se tuntuu jotenkin pahalta, että Akateemiseen kirjakauppaan tulee ylikansallisen ketjun kahvila. Täältä sen luin.

Ja nyt kun olette siellä Marmain sivuilla niin lukekaa nyt tämäkin. Tarvitaanko "pettäjille" suunnattuja nettisivustoja todella kaksi? Ja miten tavoitteena voi olla 200 000 käyttäjää? "Haluamme saada 200 000 suomalaista pettämään puolisoaan"? Vai ovatko puolet varattuja ja puolet niitä toisia miehiä/naisia vai miten käyttäjät jakautuvat? Oli miten oli, niin EN JAKSA.

Voihan Venäjä

Mutta ONHAN siellä nyt tosi outoa.

Niinku nyt tää ja tää. Ja kaikki muu. Mannerheim-kohu tuntuu aika mitättömältä.

Huoh

Alkaako taas blogata? Muuttaako Ruotsiin? Iloitako siitä, ettei ostanut Flow-lippua, kun se Frank Oceankaan ei tullut sinne? Kyllä, ei, kyllä?

Minulla on ollut viime päivinä lukuisia fiksuja ajatuksia, joista olisin halunnut kirjoittaa tänne. Mutta en sitten kirjoittanut. En tiedä miksi. Nyt en enää edes muista niitä kaikkia.

Mietin ainakin, että ehkä vain Amerikassa voi olla miinusta, jossa mahdollinen presidenttiehdokas osaisi muutakin kieltä kuin maan pääkieltä. (http://youtu.be/tyFaWhygzjQ)

Sitten mietin, miksi Suomen presidentinvaaleissa pitää ylipäätään olla kaksi kierrosta. Tämänhetkisten gallup-lukujen perusteella noin 40 prosenttia suomalaisista joutuisi toisella kierroksella taas äänestämään ehdokasta, josta ei olisi alun perin halunnut presidenttiä. Ei kai voittajasta sen suurempaa koko kansan presidenttiä tule, vaikka muutama satatuhatta (vai miljoona?) ihmistä on toisella kierroksella valinnut hänet pienemmäksi kahdesta pahasta?

Äsken mietin, että Blondien viime vuonna julkaistu rahastuslevy on sittenkin ehkä aika hyvä. Se mielikuva valitettavasti karisi parin ensimmäisen biisin jälkeen. Sitä ennen kuuntelin Ting Tingsin paluusinglen, joka muistutti elävästi Blondien Rapturea. Eli paskaa Blondieta. Huoh.

Mutta tämä jotenkin ilahduttaa. Paitsi tuo video ahdistaa. Win-lose.

Voisitteko mitenkään kuvitella, että suostuisitte lähettämään minulle mainoksia tuotteestanne, jotta voisin antaa teille rahaa?

Tulipahan vaan tästä Mashablen jutusta mieleen, että aika pitkällä tää kulutusyhteiskunnan kehitys on. Ennen yritysten piti käyttää suuria määriä rahaa ja energiaa siihen, että ne saisivat mainoksensa potentiaalisten asiakkaiden tietoisuuteen. Nyt "bränditietoiset" asiakkaat suorastaan pyytävät "brändien" markkinointiviestintää omaan sosiaaliseen ympäristöönsä.

Mainostajien on syytä olla tyytyväisiä, sillä he eivät ole onnistuneet luomaan pelkästään tarpeita tuotteilleen ja palveluilleen, vaan tarpeita "brändeilleen". Usein vaikuttaa siltä, että on samantekevää, mikä tuote/palvelu on kyseessä, kunhan "brändi" on oikea.

Missä vaiheessa ihmiset alkoivat rakastaa mainoksia ja tuotteisiin liitettyjä mielikuvia? Muuttuuko itse tuotteen/palvelun arvo jossain vaiheessa täysin toissijaiseksi?